Kielen päällä

6.10.2016

Turun kirjamessuilla pohdittiin mitä kääntäminen on

Kääntäjät Anke Michler-Janhunen, Tarja Roinila ja Oili Suominen pohtivat Turun kirjamessuilla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, mitä kirjallisuuden kääntäminen oikeastaan on. Mitä käännösprosessin aikana tapahtuu? Onko kääntäminen aina ylipäänsä mahdollista?

Tämänkertaisilla Turun kirjamessuilla pohdittiin kääntämisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia ja käännösprosessia ylipäänsä - mitä kääntäminen on? Kun kolme ammattikääntäjää pohtii kaunokirjallisuuden käännösprosessia, yksi asia on kaikkien mielestä selvä: kääntäminen on uudelleenkirjoittamista ja vastaavuus alkutekstiin tapahtuu tyyli- ja ajatustasolla, ei sanatasolla.

Kaunokirjallisuuden kääntäjä joutuu analysoimaan lähtötekstin eli kaunokirjallisen teoksen tarkkaan. Prosessi on paljon monimutkaisempi kuin moni uskoisi.

Kääntäjä lukee, analysoi lukemaansa, analysoi kirjailijan kielellistä maailmaa, vertaa sitä kohdekielen maailmaan, kääntää ja uudelleenkirjoittaa lukemaansa kohdekielellä. Joskus prosessi jopa vaatii keskustelua kirjailijan kanssa, sillä kirjailija itse on ainoa, joka voi valaista asioita rivien välistä.

Oma haasteensa syntyy kulttuurisista ilmiöstä, joita ei voi kääntää suoraan tai jotka vähintäänkin aiheuttavat lähde- ja kohdekielisissä lukijoissa eriäviä mielleyhtymiä. Esimerkkeinä mainittiin niinkin tavallisilta vaikuttavat asiat kuin irtokarkki ja piha. Ensimmäiselle ei löydy saksaksi käännöstä lainkaan ja jälkimmäinen on hyvin erilainen Suomessa kuin Saksassa. Tällaisissa tapauksissa voidaan tarvita kirjailijan apua; millainen piha hänellä on teosta kirjoittaessa ollut mielessään?

Turun kirjamessut 2016_web
Anke Michler-Janhunen (vas.), Tarja Roinila ja Oili Suominen keskustelivat kaunokirjallisuuden käännösprosessista.


Prosessin kompleksisuudesta johtuen kääntäjä Tarja Roinila halusi herättää keskustelua ja tarkoituksellisesti jopa provosoida väittämällä, että kääntäminen ei ole kahden kielen välistä. Puhutaan kääntäjän mustasta laatikosta eli siitä, miten käännösprosessi etenee.

On hyvin vaikea kuvailla, mitä ihminen ajattelee käännösprosessin aikana ja on varmaan mahdotonta täysin selittää prosessin kulkua. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, että käännösprosessiin kuuluu jonkinlainen koodiston purkaminen ja uudelleenkokoaminen, ja jossain niiden välimaastossa on ns. välitila, jota kääntäjän on hyvin vaikea itsekään selittää.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siten, että kääntäjä tekee yhdestä kaunokirjallisesta teoksesta useita eri versioita ennen lopullisen valmistumista. Kunnioitus alkutekstiä kohtaan on ensimmäisellä käännöskierroksella yleensä liian suuri, jolloin käännös ei kohdekielellä tarkoita juurikaan mitään. Vasta lisäkierroksilla käännös muokkautuu kohdekielisemmäksi.

Jokaisella kirjailijalla on oma kielellinen maailmansa, jonka välittäminen toiselle kielelle on monimutkaisen prosessin tulos. Siksi keskusteluun osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että saman kääntäjän tulisi kääntää mahdollisimman paljon yhdeltä kirjailijalta, jotta myös hänen teostensa käännöksissä säilyisi kohdekielinen yhtenäisyys.

Teksti ja kuva: Emmi Nuppula


Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä