Kielen päällä

29.1.2018 10.06

Kielentarkastajatkin luovat valinnoillaan käännössuomea

Taina Pitkänen tutki kielentarkastuksen vaikutusta käännöskielen konventionaalistumiseen asiateksteissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin käännöstekstejä nimenomaan suomen kielen näkökulmasta.

Pitkänen työskentelee tällä hetkellä koulutussuunnittelijana Tampereen yliopiston Viestintätieteiden laitoksella, mutta opettaa lisäksi monipuolisesti erilaisia suomen kielen kursseja. Kimmoke omaan tutkimukseen kumpusikin kokemuksista tekstinhuollon opettajana.

- Kursseilla opiskelijat tarkastavat toistensa tekstejä, ja tehdyt korjaukset pitää sitten aina perustella. Kurssien aikana huomasin, että perustelut saattoivat usein pohjautua mutu-tuntumaan ennemmin kuin tiettyyn kielioppisääntöön. Minua kiinnosti tutkia, pitääkö ilmiö laajemminkin paikkansa ja millaisia vaikutuksia sillä on, Pitkänen kertoo.

Toinen innostaja oli Pitkäsen samoihin aikoihin käsiinsä saama aineisto, joka sopi tutkimukseen erinomaisesti. Kyseessä on erään käännöstoimiston sisäiseen arviointiin käytetty materiaali, jossa kielentarkastajat ovat itse perustelleet tekemiään korjauksia. Pitkänen halusikin aineiston nimenomaan käytännön elämästä.

Pitkänen tarkasteli tutkimuksessaan niitä muutoksia, joita muista kielistä suomeen päin käännettyihin asiateksteihin tehtiin kielentarkastusvaiheessa. Näiden muutosten perusteella oli mahdollista tuoda esiin myös valintojen taustalla vaikuttavia kieli-ideologioita.

Tutkimustulokset eivät yllättäneet

Pitkänen sai tutkimuksesta tuloksia, joita hän osasi odottaa. Siinä selvisi, että kielentarkastuksella tosiaan on vaikutusta käännössuomen konventionaalistumiseen, eli taipumukseen suosia konventionaalista kieltä.

Asiatekstien konventionaalistuminen suomeksi käännettäessä ei siis johdu ainoastaan kääntäjien tekemistä valinnoista. Käännettävät tekstit kulkevat monen ihmisen kautta, jotka kaikki vaikuttavat lopulliseen tekstiin. Näihin ihmisiin lukeutuu myös kielentarkastaja.

Siihenkin arveluun Pitkänen sai vahvistuksen, että kielentarkastuksessa tehtyjä valintoja perustellaan usein niin sanotulla kielikorvalla. Pitkäsen mielestä on tärkeää, että tällaiset toimintatavat tiedostetaan, koska silloin valinnatkin voivat olla entistä tietoisempia.

- Missään tapauksessa tarkoituksena ei ollut osoittaa, että asioita tehtäisiin jotenkin väärin. Päinvastoin, tarkoitus oli yksinkertaisesti tutkia, miten asioita tällä hetkellä tehdään, jotta toimintatavat tulisivat näkyviksi, Pitkänen painottaa.

Yksi syy kielentarkastajien konventionaalistaviin kielivalintoihin voi Pitkäsen mukaan olla varautuminen vastaanottajan kritiikkiin. Toisin sanoen tarkastaja saattaa valita niin sanotun turvallisen vaihtoehdon varmistaakseen, että valinta kelpaa myös loppuasiakkaalle.

Ainoa hieman yllättävämpi seikka tuli esiin sellaisissa korjauksissa, joiden kohdalla perustelu oli jäänyt tarkastajilla tekemättä. Pitkänen päätyi siihen, että perustelematta jättäminen liittyi lähinnä sanallistamisen hankaluuteen kyseisissä kohdissa.

Valintojen taustalla kieli-ideologioita

Kielentarkastajien perusteluja tutkiessaan Pitkänen havaitsi valintojen taustalta esiin piirtyviä kieli-ideologioita. Hän pani merkille, että hyvänä kielenkäyttönä koettiin useimmiten mahdollisimman selkeä kieli. Pyrkimys selkeään kieleen voikin osaltaan vaikuttaa käännösten konventionaalistumiseen.

Pitkänen piti mielenkiintoisena myös sitä, kuinka usein valintoja perusteltiin tunnepitoisilla adjektiiveilla, mikä myös viittaa ideologiseen suhtautumiseen kieleen. Usein korjauksia tehtiin myös perustelemalla, että alkuperäinen vaihtoehto oli tarkastajan mukaan ”epäidiomaattista kieltä”.

Pitkänen muistuttaa, että opettajilla ja muilla kielenkäytön auktoriteeteilla on oma vastuunsa kieleen liittyvien ideologioiden siirtymisessä eteenpäin. Myös heidän tulisi olla tietoisia omista asenteistaan ja mielipiteistään, jotta opetettava kielenkäyttö voisi olla mahdollisimman monipuolista ja vapautunutta.

Kohti vapautuneempaa kielenkäyttöä

Pitkänen haluaisi omalla tutkimuksellaan kannustaa tekstintarkastajia luottamaan vahvemmin omaan ammattitaitoonsa. Opiskeluajoilta asti takaraivoon jääneitä suosituksia ei tarvitsisi välttämättä enää noudattaa. Suositukset ovat voineet jo muuttua, ja toisaalta kieliammattilainen voisi rohkeasti käyttää omaa tilannetajuaan ratkaisuja tehdessään.

Tutkimuksen mukaan kielenhuollon ohjeistuksia noudatetaan kyllä jo riittävän tarkasti – usein käännösten kielentarkastajien normit näyttäisivät olevan kielenhuoltajia tiukemmat. Ohjeistuksissa on monia kohtia niin sanotulla harmaalla alueella, eli niille ei ole yksiselitteistä oikeaa tai väärää vaihtoehtoa. Muun muassa tällaisissa tapauksissa olisikin mahdollista olla hieman joustavampi omien valintojen suhteen.

Jatkossa Pitkästä kiinnostaisi tutkia, mitä kaikkea käsitteen ”epäidiomaattinen kieli” alle oikeastaan mahtuu. Seuraava tutkimus on suunnitteluasteella, sillä sopivaa aineistoa ei vielä ole kasassa.

Viime vuoden VAKKI-symposiumissa Pitkänen piti tutkimuksestaan esitelmän, ja symposiumia varten kirjoitettu artikkeli on luettavissa sähköisesti.

Teksti: Johanna Hämäläinen
Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä