Kielen päällä

21.11.2016

Arabian koukeroita

Kääntäjä Sampsa Peltonen hallitsee suomentamisen niin englannista, ranskasta kuin arabiastakin. Viimeksi mainittu kieli asettaa ihan erilaiset haasteet kääntämiselle kuin indoeurooppalaiset kielet.

Sampsa Peltonen ajautui puolivahingossa opiskelemaan arabiaa kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyisin kääntäjän työssä se on ranskan ohella hänen pääkielensä. Matkan varrelle mahtuu kieleen perehtymistä niin kotimaassa kuin monessa arabiankielisessä maassa. Peltonen on kääntänyt arabiasta muun muassa elokuvaohjaaja Hassan Blasimin teoksia. Lisää Peltosen urasta voi lukea aiemmasta Kajawan jutusta Kääntäjä Sampsa Peltonen: Kun kuuntelee sydäntään, löytää oman tiensä. Nyt käsillä olevassa jutussa Peltonen kertoo, miten sitä arabiaa oikein käännetään.

Dilemma nimeltä diglossia

Arabian opiskelussa on niin kutsutun diglossian takia monihaarainen tie edessä. Diglossia on tilanne, jossa kielestä on käytössä useampi kuin yksi variantti samassa kieliyhteisössä, joka tässä tapauksessa on arabian puhujat. Nämä variantit ovat hyvin pitkälle eriytyneitä toisistaan. Esimerkiksi ruotsi ja norja ovat lähempänä toisiaan kuin jotkin arabian murteet. On standardiarabia, jota käytetään mediassa ja kirjallisuudessa. Sitten on joka alueella omat puhekielensä, jotka eroavat selvästi niin toisistaan kuin standardikielestäkin.

- Jos opettelee vain standardiarabiaa, on yhteen suuntaan siipirikko ja jos taas opettelee jossakin maassa paikallisen puhekielen, on toiseen suuntaan siipirikko. Jos haluaa lentää molemmilla siivillä, on pakko opiskella sekä standardiarabia että jokin murre eli puhekielen variantti. Jos haluaa olla kielen ammattilainen, pitäisi opetella useampia variantteja, Sampsa Peltonen selventää.

Kuulostaa aikamoiselta urakalta. Tärkeää on kuitenkin osata kielen perusmekanismit, ei niinkään hallita kaikkea täydellisesti.

- Mitään murretta en puhu autenttisesti, mutta on tärkeää tajuta miten eri murteet toimivat ja mitkä ovat niiden ominaispiirteet. Sen perusteella voi sitten selvittää niitä pähkinöitä, joita tulee vastaan puhekielen käännöksissä. Puhekielet heijastuvat myös kirjoitettuun kieleen, eli jos ymmärtää jonkin maan puhekieltä, ymmärtää paremmin siinä maassa kirjoitettua kirjaa.

Pisteen paikka

Vaikka kääntäjä kielestä riippumatta onkin myös lukija, joka tulkitsee tekstin omalla tavallaan, on tulkinta arabiaa käännettäessä korostuneessa asemassa.

- Käännöksellä pystyy tosi paljon ohjailemaan, miten lukija vastaanottaa tekstin. Ihan esimerkiksi sillä, mihin laittaa pisteen. Se vaikuttaa siihen, mitkä asiat nivotaan yhteen. Kun olen lukenut suomentamieni teosten muun kielisiä versioita, olenkin huomannut, että tämä toinen kääntäjä on ryhmitellyt asiat ihan eri tavalla. Tavalla, joka itselleni taas ei olisi tullut mieleenkään.

Tällaisen aivan toisenlaisen ryhmittelyn mahdollistaa arabian välimerkkien suomalaisittain katsottuna villi maailma.
 
-  Suomentaessa täytyy joka tilanteessa miettiä, mitä välimerkkien kanssa tehdään. Olemme kielikulttuurisesti niin lähellä indoeurooppalaisia kieliä, että kielen rakenne on aika saman tyyppistä. Esimerkiksi pisteen paikkaa voi kunnioittaa aika helposti, kun suomentaa vaikkapa ranskasta tai ruotsista. Arabian kielessä taas välimerkittäminen on tosi uusi asia ja ihan lännen tuontikamaa.

Sampsa Peltonen
-Liian uskollisessa suomentamisessa ei välttämättä ole tehty työtä loppuun asti, pohtii kääntäjä Sampsa Peltonen. Kuva: Sampsa Peltosen kotialbumi.


Perinteisesti arabiankielinen teksti jakautuu loogisiin kokonaisuuksiin leksikaalisia keinoja käyttäen. Nykykirjallisuudessa käytetään välimerkkejä, mutta niiden käyttö ei ole vakiintunutta, eikä arabiassa ole olemassa välimerkkisääntöjä.

- Jotkut käyttävät välimerkkejä hyvin länsityyppisesti rakentamaan virkkeitä, mutta paljon on sellaisia kirjottajia, jotka vain heittelevät niitä sinne tänne muodon vuoksi, ja niitäkin on jotka eivät vieläkään käytä pisteitä muuten kuin ehkä kappaleen lopussa typografisena elementtinä. Lisäksi välimerkkejä saatetaan käyttää meidän näkökulmastamme varsin epätavanomaisesti, esimerkiksi yhtenä välimerkkinä kahta pistettä. Kääntäjän pitää päättää itse, miten jaottelee virkkeet, Peltonen kuvaa.

Kodikkuuden ja eksoottisuuden hauras tasapaino

Kun käännetään vaikkapa ruotsista suomeen, on lukijalle monesti koko tekstin luoma maailma niin tuttu, ettei asioiden kotouttamisesta käännöksessä tarvitse juuri miettiä. Meillä on jonkinlainen mielikuva siitä, millaisia taloja, kasveja, kauppoja ja tapoja ruotsalaisilla on. Toisin on arabiankielisen kirjallisuuden kanssa.

"Siinä on haastetta, että pystyy hienovaraisesti ohjaamaan lukijaa lukemaan kirjaa niin kuin arabialainen lukija sen lukisi."


- Kun mennään Syyriaan tai Irakiin, ei lukijalla välttämättä ole mitään käsitystä edes siitä, millaista on tyypillisessä kodissa. Tai sitten voi olla jokin ihmeellinen orientaalinen ajatus divaaneista, vesipiipuista ynnä muusta. Siinä on haastetta, että pystyy hienovaraisesti ohjaamaan lukijaa lukemaan kirjaa niin kuin arabialainen lukija sen lukisi, Peltonen pohtii.

Ilman lukijan ohjausta saattaa tuloksena olla tahatonta komiikka.

- Esimerkiksi varmaan jokaisessa arabiasta suomentamassani kirjassa on kohtaus juhlasta, jossa naiset tekevät tietynlaisia kimeitä huutoja vaikkapa häissä. Arabian kielessä on yksi verbi, joka viittaa tällaiseen huutoon, eikä suomen kielessä ole mitään sanaa, joka viittaisi samaan. Voi tietysti kääntää vain, että naiset päästivät ilonkiljahduksia, mutta varsinkin kun se toistuu muutaman kerran, voi se antaa suomalaiselle lukijalle naiivin mielikuvan. Arabiankielisessä tekstissä kyseisellä verbillä vain ilmaistaan, että oli juhlava tunnelma.

Yleensä Sampsa Peltonen kääntää maininnan ensimmäisellä kerralla parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta jos se esiintyy useasti, hän ei käännä jokaista esiintymää. Häivyttämällä saa loivennettua kulttuurieroja niin, etteivät ne asetu esteeksi tarinankerronnalle.

- Kun siinä tekstissä on muutenkin paljon vieraita asioita, saattaa lukijalta muuten lopahtaa innostus eikä vain jaksa kaikkea sitä kummallisuutta. Joskus laitan ilonkiljahtelukohtaan, että ilo oli ylimmillään. Se tuo saman tunnelman, eikä jollekin pienelle yksityiskohdalle tule liikaa painoarvoa. Toki jätänkin sinne sitä paikallista väriä. Jos lukija tarttuu arabimaailmasta kertovaan suomennokseen, hän haluaakin tietää siitä jotakin, eli ei myöskään liikaa voi kotouttaa.

Peltonen uskoo vahvasti kulttuurisidonnaisuuden häivyttämiseen sopivissa paikoissa. Hänen mukaansa liian uskollisessa suomentamisessa ei välttämättä ole tehty työtä loppuun asti, vaikka teksti olisi filologisesti pätevä.

- Inhottaa sellainen ylieksotisoivuus, joka on vaarana aina. Muutenkin ihmiset ovat täällä stereotypioiden varassa, minkäs varassa he sitten olisivat. En halua pönkittää tiettyjä yksinkertaistettuja kuvia, jotka liian suorasukaisessa käännöksessä saattavat jäädä siihen tekstiin.

Impressionistinen ja skemaattinen käännösstrategia

Peltosen käännösten kulttuurisidonnaisuuksien on tutkittu myös akateemisella tasolla, sillä kesällä 2015 valmistui Tanja Kantolan pro gradu -tutkielma kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisestä romaanissa Riadin tytöt. Tutkielmassa tarkastellaan Peltosen suomennoksessa esiintyviä kulttuuriviittauksia ja niiden välittymistä suomennokseen. Peltonen on lukenut tutkielmaa innolla.

- On todella mielenkiintoista nähdä omaa ajatteluaan teoreettisessa viitekehyksessä. Suomentaessaan sitä ratkoo käännösongelmat yksitellen kontekstisidonnaisesti. Kulttuurisidonnaisiin viitauksiin joutuu tietysti pysähtymään ja miettimään strategiaa, mutta varsinkin tuon ensimmäinen käännöstyön tein hyvin impressionistiseen tyyliin, intuitiivisesti. Sitten huomaa, että joku onkin tarkastellut tätä prosessia esimerkiksi skemaattisesti ja ryhmitellyt, mitä käännösstrategiaa olen yleensä käyttänyt.

Peltonen on kiertänyt monissa tilaisuuksissa puhumassa arabian kääntämisestä ja kysymykset ovat usein tiukkoja.

- Olin esimerkiksi Helsingin työväenopistossa puhumassa kerran yhdessä luentosarjassa arabian kääntämisestä. Siellä oli tuiki tavallista kansaa, jotka sattuivat vain olemaan kiinnostuneita kirjoista ja vähän ehkä Lähi-Idästä, mutta hirveän yksityiskohtaisia kysymyksiä sieltä tuli: Miten päätät miten käännät, miten keksit tämän, kuka tämän päätti ja niin edelleen. Tutkielman myötä minulla on viitekehys, johon asettaa omat ajatuksensa kääntämisestä.

Ajatuksia riittää ja niitä pääsee kuulemaan varmasti vielä monessa tilaisuudessa. Sampsa Peltosen monista suomennoksista taas voi tarkastella, miten ne toimivat käytännössä.

Teksti: Suvi Seikkula


Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä