Fakta & Fiktio

30.3.2017 14.48

Suomentajan monet tavat elättää perheensä – Jyrki Lappi-Seppälän ura

Kääntäjä ja tulkki Jyrki Lappi-Seppälän ura on ollut täynnä jännittäviä vaiheita, jotka ovat vieneet hänet milloin Nicaraguan uumeniin, milloin Brysseliin. Onpahan hän päässyt tulkkaamaan itse Urho Kekkosellekin!

Tarina alkaa jatkosodan jälkimainingeista, kun Lappi-Seppälöille syntyy kauan odotettu poika, jolle annetaan nimeksi Jyrki. Helsingin olympialaisten aikaan nassikka ihmettelee maailmaa, joka ei ulotu paljoa etelähelsinkiläistä pihapiiriä pidemmälle, mutta on silti ihmeitä täynnä. Pannuhuonekin on ”mykistävä valtakunta”.

Kieli ihmetyttää Jyrkiä jo pienenä. Mikä ihmeen kuhankeittäjä, hän pohtii. Myös kiinnostus vieraisiin kieliin syttyy jo varhain, ja iän karttuessa karttuu myös kielitaito milloin minkäkin kimmokkeen innoittamana. Ranskaa opitaan leikkikoulun lauluista, ruotsia liikennevälineiden kaksikielisistä kylteistä, latinaa isosiskon läksykirjoista, viroa vironkieliseltä ihastukselta ja italiaa 60-luvun alun italialaisten musiikki-, muoti- ja tyylivaikutteiden innoittamana. Espanja, jolla on myöhemmin hyvin keskeinen rooli Jyrkin elämässä, tulee kuvioihin isän innokkaan espanjanmatkailun myötä.

Kääntäjänuran ensi vaiheet

60-luvulla alkavat Jyrkin elämässä ”teinihulinat”. Yhdessä ystäviensä kanssa hän perustaa Pegasos-nimisen kulttuurilehden, jossa ilmestyvät hänen ensimmäiset käännöksensä. Hän suomentaa muun muassa Pablo Nerudaa, ja kääntämisen kipinä syttyy. Jo ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jyrkille on selvää, että hän haluaa kääntäjäksi. Uran alku onkin mitä vauhdikkain. Jyrki nimittäin marssii Tammen käännöskirjallisuuden toimittajan puheille tiedustellakseen, olisiko jotakin käännettävää espanjasta, jonka hän jo hallitsee hyvin. Ei ole espanjasta käännettävää, mutta portugalista olisi. Jyrki tulee vakuuttaneeksi, että voi hyvin kääntää portugalistakin, mutta jättää kertomatta, ettei osaa kieltä alkeita pidemmälle. Pakkohan se kieli sitten on opetella ja kiireellä, miettii Jyrki poistuessaan toimittajan luota kädessään eräs Jorge Amadon tiiliskivi, jonka toimittaja on hänet pyytänyt suomentamaan.

Alkusyksystä 1964 Jyrki kirjoittautuu Helsingin yliopistoon lukemaan romaanista filologiaa ja sen rinnalla estetiikkaa ja nykyiskansain kirjallisuutta. Vuodet vierivät opiskellessa, espanjankielistä kirjallisuutta kääntäessä, Espanjassa reissatessa ja perhettä perustaessa. Vuonna 1967 Jyrki ja hänen vaimonsa Kristina saavat ensimmäinen lapsensa, pojan, jolle annetaan nimeksi Juri Mikael. Jyrki on myös yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen ja pääsee muun muassa Tamminiemeen tapaamaan Urho Kekkosta vuonna 1969 muiden radikaalinuorten kanssa.

"Ranskaa opitaan leikkikoulun lauluista,
ruotsia liikennevälineiden kaksikielisistä kylteistä."

Kääntäminen on Jyrkille tässä vaiheessa jo tuttua, mutta ensimmäisen konferenssitulkkauskokemuksen hän saa Jyväskylässä Latinalaisen Amerikan kongressissa kesällä 1969.  ”Tulkkikoppi on improvisoitu yliopiston juhlasalin filmiprojektorihuoneeseen, jonka pikkuruisen lasiluukun kautta yritämme tiirailla kaukana korokkeella istuvaa puhujaa”, Jyrki kuvaa kokemusta. Myöhemmin tulkkauskeikat vievät Jyrkin jännittäville matkoille Suomessa ja maailmalla: hän saa tulkata muun muassa Kekkoselle Tamminiemessä ja Isabel Allenden puhetta Tuomiokirkon portailla.

Kustannusalalta Nicaraguan kautta EU-virkaan

Samana vuonna Jyrki aloittaa työt Ylen uutissähketoimittajana ja seuraavana vuonna Otavan oppimateriaalitoimittajana. Tämän pestin aikana Jyrki ennättää myös ammattiyhdistysaktiiviksi. Kun tammelaiset ja otavalaisten enemmistö päättävät järjestäytyä Liikeliittoon ja syksyllä 1970 perustetaan Liikeliiton osasto 200, Kustannusalan työntekijät ry, sen toiseksi puheenjohtajaksi valitaan muuan Jyrki Lappi-Seppälä.

lappi-seppälä
Jyrki Lappi-Seppälä, kuva: Into Kustannus
Samaan aikaan Jyrki tekee koko ajan etenkin espanjan käännös- ja tulkkaustehtäviä. Vuonna 1973 hän suomentaa yhdessä Eija Tuuralan kanssa Salvador Allenden viimeisen radiopuheen. Chilellä on tärkeä paikka Jyrkin elämässä niin kansalaisaktiivina kuin tulkkina ja kääntäjänäkin. Samana vuonna hänet valitaankin pääsihteeriksi vastaperustettuun Suomi-Chile-seuraan, jonka puheenjohtajana on toiminut sittemmin muun muassa presidentti Tarja Halonen. Jyrki on myös vastaanottamassa Suomen ensimmäistä virallista pakolaisryhmää, joka saapuu marraskuussa 1973 Chilestä.

Myös opinnot yliopistossa jatkuvat. Yleisen kielitieteen peruskurssilla Jyrki lumoutuu professori Kalevi Wiikin luennoista niin, että vaihtaa pääaineekseen yleisen kielitieteen ja valmistuu aineesta 70-luvun loppupuolella. Opintojen, käännösten ja tulkkausten lomassa ura jatkuu kustannusalalla. Vuonna 1972 Jyrki on aloittanut työt Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Otakustantamon päällikkönä. Vaihtuvat tehtävät kustannusalalla johtavat lopulta kirjapaino Kursiivi Oy:n toimitusjohtajan pestiin, vaikkei taistolaisenakin tunnettu kielitieteilijähumanisti Jyrki oikein koekaan asettuvansa luontevasti kantamaan moista titteliä.

Oma putiikki pystyyn

1980–luvun alussa Jyrki jättää palkkatyön ja siirtyy kokopäiväiseksi freelance-kääntäjäksi ja ¬tulkiksi. Siihen asti hän on suomentanut lähinnä kirjastoapurahojen, valtion taiteilija-apurahojen, kääntäjien valtionpalkinnon ja muiden rahallisten avustusten turvin. Nyt astuu kuvioihin myös asiatekstikääntäminen ja alkaa asiakkaiden metsästys. Jyrkillä, joka on valantehnyt kääntäjä espanjasta, portugalista ja ranskasta suomeen sekä suomesta espanjaan, töitä riittää.

1980- ja 90-luvun vaihteessa Jyrki on taas kokopäivätyöläinen, kun hänet vuonna 1987 valitaan vastaperustetun Kustannus Oy Taiteen toimitusjohtajaksi. Vuonna 1991 Jyrki antaa kaukokaipuulleen periksi ja hakee kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepan kenttäkoordinaattoriksi. Hän saa paikan, pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa perheensä kanssa Nicaraguaan. Kolmesta lapsesta mukana seuraa vain toinen tyttäristä, Rosa, joka saa tehdä koululäksyjään gekkoliskojen seassa.

"Pakkohan se kieli sitten on opetella ja kiireellä,
miettii Jyrki poistuessaan toimittajan luota."

Nicaraguasta Jyrki päätyy Suomen kautta Brysseliin vuonna 1995, kun Suomi liittyy Euroopan unioniin ja tarvitaan kielitaitoisia EU-virkamiehiä, kuten käännöstoimien päällikkövirkamies, jollaiseksi Jyrki valitaan. Jyrki jää eläkkeelle EU-tehtävistä vasta vuonna 2008, ja yli 20 vuoden taipaleelle mahtuu monenlaista tehtävää.

Takaisin juurille

EU-ajan jälkeen Jyrki palaa kaunokirjallisuuden kääntäjäksi. Tämän hän oli päättänyt jo Brysseliin lähtiessään. ”Muunlaista työtä en varmaan olisi tehnytkään, jos se viisihenkisen perheen pääasialliselle elättäjälle olisi ollut mahdollista. Mutta eihän se ole ollut”, Jyrki pohtii. Vaikka hän on uransa aikana kääntänyt kymmeniä kirjoja ja hänen käsialaansa on muun muassa Cervantesin Don Quixoten uusi suomennos, voi vain miettiä, kuinka rikas käännöskirjallisuutemme olisi, jos tämän ansioituneen suomentajan olisi ollut taloudellisesti mahdollista keskittyä koko uransa ajan yksistään suomentamiseen.

Lisää ja syvemmin Jyrkin elämänvaiheista voi lukea hänen vuonna 2015 ilmestyneestä omaelämäkerrasta Tuulimyllyjä päin, jonka sivuilta tämä tarina on poimittu. Teksti on kevyen anekdoottimaista ja kieli ammattilaiselle tyypillisen sujuvaa ja muutenkin miellyttävälukuista. Sivut vilisevät kulttuurivaikuttajien nimiä. Heistä ensimmäisenä voisi mainita Jyrkin isoäidin, jonka luona Jyrki vietti paljon aikaa pikkupoikana. Isoäiti oli nimeltään Ilta Koskimies ja hän oli itsekin suomentaja. Hänen miehensä oli Jyrkin syntyessä jo edesmennyt suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija, koulumies ja runoilija A.V. Koskimies. Jyrkin elämä nivoutuu siis monin tavoin suomalaiseen kulttuurihistoriaan.

Teksti: Suvi Seikkula
Kuvat: Into Kustannus

Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä