Fakta & Fiktio

31.3.2016

Michael Booth: The Almost Nearly Perfect People – Behind the Myth of the Scandinavian People

Tässä humoristisesti kirjoitetussa teoksessa vuosikymmenen Skandinaviassa asustanut, brittiläinen journalisti Michael Booth puhuu suunsa puhtaaksi pohjoismaisesta lintukodosta, jossa eläminen ei olekaan vain kukilla tanssimista.

Vanhan vitsin mukaan norsun kohdannut saksalainen miettii norsunluun arvoa, ranskalainen ihastelee luonnonihmettä ja suomalainen murehtii, mitä norsu mahtaa ajatella Suomesta. Omakohtaisesti tämä piirre ilmenee siinä, että varsinkin ulkomaalaisten Suomesta, tai Pohjoismaista kirjoittamat kirjat ovat aina kiinnostaneet.

Monille niistä on varsin tyypillistä melko kevyt, humoristinen ote. Asiaa käsitellään pintaliitona, jossa joko tuodaan esiin kansojen hauskoja outouksia (vaimonkanto…), tai hihkutaan jonkin asian paremmuutta (koulujärjestelmä). Syvempi analyysi ja kritiikki tuppaavat jäämään kuiviin, akateemisiin julkaisuihin.

The_Almost_Nearly_Perfect_PeopleMichael Boothin teos on tästä virkistävä poikkeus, sillä hän lähtee nimenomaan purkamaan myyttiä Pohjoismaiden paremmuudesta. Koska 400-sivuinen teos käsittelee vuorollaan kaikkia viittä Pohjoismaata – Tanska, Islanti, Norja, Suomi ja Ruotsi – on tilaa maata kohti rajoitettu, eikä analyysi siten voi olla tyhjentävä.

Sen sijaan Booth etsii kustakin maasta yhtä, tai kahta esimerkkiaihetta, jonka kautta paneutua kyseisen maan sisimpään olemukseen - oli kyse sitten Norjan öljyrikkauksista, tai ruotsalaisten konsensushengestä. Toki sekaan mahtuu mainintoja myös stereotyyppisemmistä aiheista, mutta pääpaino on esittää kukin maa todellisena kulttuurina, niin hyvässä kuin pahassa.

Lopputulos on teos, joka ei ole keveästä otteestaan yhtä hauskaa luettavaa kuin moni vastaava, mutta se on toisaalta useita muita huomattavasti valaisevampi. Paikoitellen pohjoismaisena lukijana teki mieli ryhtyä puolustelemaan kotimaataan, tai naapureita, mikä on merkki kritiikin osuvuudesta. Samalla opin naapurimaistamme paljon sellaista uutta, joka on jäänyt stereotypioiden ja läheisyyden aiheuttaman sokeuden taakse piiloon.

Entä miten tällainen teos auttaa minua kääntäjänä, noin yleissivistyksen tärkeyden lisäksi? Käännettäessä täytyy usein ottaa huomioon kielen lisäksi kulttuuri. Silloin on hyväksi tietää ei ainoastaan se, miten Suomi katsoo maailmaa, vaan myös se, miten maailma näkee Suomen. Tämä teos antaa siihen erinomaisen mahdollisuuden.

Teksti: Vanessa Sjögren

Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä