Fakta & Fiktio

23.6.2016

Kiinnostus juridisten tekstien kääntämiseen johdatteli kollokaatioiden maailmaan

Elina Saariniemi tarkasteli pro gradu -tutkielmassaan verbin ja substantiivin muodostamia kiteytyneitä ilmauksia Saksan ja Suomen rikosoikeuden säädöskielen kontekstissa. Tällaisten niin sanottujen verbi-substantiivikollokaatioiden tunnistaminen on tärkeää etenkin erikoisalojen tekstejä käännettäessä.

Elina Saariniemen työ valmistui jo viime vuoden toukokuussa. Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö valitsi joulukuussa kolme ansioituneinta pro gradu -tutkielmaa kuluneelta vuodelta, ja nyt esiteltävä työ oli yksi palkituista.

Oikeuskielen erityispiirteet innostivat tutkimaan

Saariniemi halusi tutkia nimenomaan juridisten tekstien kääntämistä, koska niihin liittyvät erityispiirteet kiinnostivat häntä. Esimerkiksi juuri kollokaatiot ovat oikeuskielessä sellaista ainesta, joka on käännöstä tehdessä otettava huomioon.
gradujuttu_saariniemi_web
Saariniemi tutki kollokaatioita semanttisesta, leksikaalisesta ja syntaktisesta näkökulmasta. Kuva: Elina Saariniemen albumi.


– Halusin nostaa tietoisuutta kollokaatioista ja toivoin, että kollokaatioilmiötä käsiteltäisiin syvällisemmin kääntäjäkoulutuksessa, samoin kuin ylipäänsä fraseologismeja, joita kollokaatiotkin ovat, Saariniemi kertoo aihevalintansa motiiveista.

Fraseologismeja ovat kollokaatioiden lisäksi esimerkiksi idiomit ja erilaiset rutiini-ilmaisut, ja ne ovat useammasta kuin yhdestä sanasta muodostuneita vakiintuneita ilmauksia.

Merkittävä ilmiö etenkin erikoiskielissä

Verbi-substantiivikollokaatiot ovat nimensä mukaisesti verbistä eli kollokaatista ja substantiivista eli kollokaation pääsanasta muodostuvia kokonaisuuksia, ja tietyissä kielenkäyttötilanteissa niiden käyttö on vakiintunutta. Oikeuskielessä pääsana on tyypillisesti jokin termi, jolla on kollokaation merkityksen muodostumisessa määräävä asema.

Kollokaatioita on niin erikoiskielissä kuin yleiskielessäkin, mutta erityisesti erikoisalojen kielissä ne ovat huomattava ilmiö. Olennaista onkin, että verbikollokaatti saa erikoiskielisen merkityksensä nimenomaan kyseisen erikoisalan kontekstissa ja pääsanaansa yhdistyneenä.

– Pääsanana olevan termin merkitys vaikuttaa siis verbikollokaatin merkitykseen, Saariniemi toteaa.

Kun oikeuskielen termi saa kaverikseen tietyn verbin, niiden yhdistelmästä syntyy käsitteellinen kokonaisuus, jolla on juridinen erityissisältö ja joka voi olla myös tarkoin määritelty. Esimerkkinä Saariniemi mainitsee vaikkapa suomenkielisen ilmauksen mitata rangaistus.

Oikeuskielessä verbi-substantiivikollokaatiot ilmaisevat Saariniemen tutkimuksen mukaan kielitekoja, juridisia prosesseja, toimintoja tai asiantiloja. Niillä onkin siten keskeinen rooli oikeuskäytänteiden eri vaiheissa.

Kollokaatioiden tunnistamisesta hyötyä kaikilla erikoisaloilla

Saariniemi tarkasteli tutkielmassaan juridisten tekstien kollokaatioita, mutta luonnollisesti kollokaatioiden tuntemus on hyödyllistä käännettäessä minkä tahansa erikoisalan tekstiä. Ei riitä, että kääntäjä tuntee alan termit; käännöksen toimivuuden kannalta niitä on pystyttävä käyttämään myös konventionaalisesti oikealla tavalla.

"- Väärä sanavalinta voi johtaa paitsi epätyypilliseen kielenkäyttöön, myös siihen, ettei sanayhdistelmällä ole haluttua oikeusvaikutusta tai tarkoitettu oikeuskielinen merkitys ei välity."


– Kollokaatio muodostaa käsitteellisen kokonaisuuden ja kokonaisuudessaan käännösyksikön. Niinpä kääntäjän on tärkeä sekä tunnistaa lähdekieliset kollokaatiot että osata tuottaa erikoiskielen konventioiden mukaisia kohdekielisiä kollokaatioita, Saariniemi muistuttaa.

– Väärä sanavalinta voi johtaa paitsi epätyypilliseen kielenkäyttöön, myös siihen, ettei sanayhdistelmällä ole haluttua oikeusvaikutusta tai tarkoitettu oikeuskielinen merkitys ei välity, hän toteaa nimenomaan oikeuskielen kääntämisestä.

Kollokaatioissa riittää vielä tutkittavaa

Saariniemen aineistona oli kahdesta osakorpuksesta koostuva kaksikielinen korpus. Tutkittavana olivat saksan ja suomen alkuperäiskielet, ei käännöskieli. Aineiston valintaan Saariniemellä onkin selkeä peruste:

– Ennen kuin kannattaa alkaa tutkia oikeuskielen kollokaatioiden käännöksiä, on hyödyllistä tietää, miten kollokaatioita käytetään alkuperäisissä oikeuskielissä, joiden perustana on tietty oikeusjärjestelmä ja -kulttuuri, hän selventää.

Kollokaatioita ja fraseologismeja on tutkittu jonkin verran, mutta lisätutkimuksellekin on Saariniemen mukaan vielä tarvetta. Hän ehdottaa esimerkiksi vertailevaa tutkimusta, jossa tarkasteltaisiin suomen- ja saksankielisten verbi-substantiivikollokaatioiden semanttista vastaavuutta.

Saariniemi tutki kollokaatioita nimenomaan fraseologisina yksikköinä, minkä hän kertoo eroavan tilastollisiin menetelmiin pohjautuvasta, laajemmasta korpuslingvistisestä kollokaatiokäsitteestä.

Kieliin ja kääntämiseen liittyvät työt kiinnostavat

Saariniemi on tällä hetkellä kotona puolentoista vuoden ikäisen tyttärensä kanssa. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaisi työskennellä monipuolisissa kieliin tai kääntämiseen liittyvissä tehtävissä. Tähän mennessä Saariniemi on ehtinyt jo työskennellä projektipäällikkönä käännöstoimistossa sekä tehdä jonkin verran käännöksiä ja kielentarkistuksia.

Saariniemen tutkielma valmistui Tampereen yliopistosta monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnoista. Opintosuuntana oli saksan kääntäminen ja tulkkaus.

Tutkielman sähköinen versio on luettavissa Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa.

Teksti: Johanna Hämäläinen

Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä