Fakta & Fiktio

10.2.2017

Kansalliskirjaston digiaineisto paljastaa, mitä kääntäjistä kirjoiteltiin 1800-luvun sanomalehdissä

Kansalliskirjaston Digi-palvelussa voi selailla yli kymmentä miljoonaa sivua sanomalehteä, aikakauslehteä ja pienpainatetta. Palveluun on esimerkiksi digitoitu kaikki vuosina 1771-1910 ilmestyneet sanomalehdet, joista voi hakea tietoa eri hakukriteerein. Vaikkapa hakusanalla ”kääntäjä”.

Digin miljooniin digitoituihin sivuihin voi tehdä vapaatekstihakuja tai hakutuloksia voi rajata esimerkiksi ajan mukaan. Aineisto on kenen tahansa käytettävissä osoitteessa http://digi.kansalliskirjasto.fi/.

Vapaassa käytössä on kaikki aineisto vuoteen 1920 asti. Sen jälkeinen aineisto on rajatussa käytössä, eli sitä pääsee lukemaan vapaakappalekirjastoissa. Sanomalehtiä palvelusta löytyy yli neljä miljoonaa sivua, joista reilusti yli puolet on vapaassa käytössä. Aikakauslehtiä on yli kuusi miljoonaa sivua, 1800-luvun alusta nykypäivään. Yli kolmasosa sivuista on vapaassa käytössä. Pienpainatteita on lisäksi reilu 100 000 sivua.

Aineisto on oikea aarreaitta. Satoja vuosia sitten ilmestyneen lehden saa luettavakseen muutamalla näppäimenpainalluksella. Hakutulos on selkeä, PDF:t aukeavat nopeasti ja niitä on helppo selailla. Hakusana on korostettu, jolloin oikean kohdan löytää nopeasti. Käyttäjän on myös mahdollista koota omaa leikekirjaa ja jakaa leikkeitä somessa.

Aineistoon voisi pulahtaa kuin Liisa kaninkoloon seikkailemaan jotakin tiettyä aihetta käsittelevissä teksteissä. Alle on koottu makupaloja hakusanalla ”kääntäjä” ja aikarajauksella 1.1.1800-31.12.1899 tehdyn haun tuloksista.

Kääntäjä 1800-luvulla
Sana-Lennätin julkaisi kesäkuussa 1856 kääntäjiä koskevan ohjeistuksen:
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, Tulkkien eli Kääntäjöiden Suomen kieltä varten asettamisesta Läänihallituksiin Suomenmaassa. Annettu, Helsingissä 7:ntenä Toukokuuta 1856.

Siinä ohjeistettiin muun muassa, että
3) Kääntäjän, wirkaansa pantaessa, on Läänihallituksen edessä vannominen tavallinen uskollisuus- ja alamaisuus- sekä wirka-wala.
- Sanan-Lennätin nro 24, 14.6.1856, sivu 1: Johannes Alfthan, Viipuri.

Suomen julkisia Sanomia taas kertoo Maakunnista-palstallaan kääntäjän palkkaamisesta eräässä vuonna 1865 ilmestyneessä numerossaan:
Turusta kertoo Y. U. että kaupungin maistraatissa oli kokous suomen kielen asettamisesta siellä olewiin wirastoihin pidetty wiime tiistaina, ja semmoinen päätös tehty että kaupungin asukkaat palkkaavat suomen kielen kääntäjän, jonka welvolllisuus olisi maksutta kääntää suomenkieliset maistraatiin, neuwoshuone- ja kämnerioikeuteen tulleet kirjoitukset, sekä mainituista wirastoista menewät, asianosaisten sitä waatiessa, kuin myös sellaisia pöytäkirjoja, jotka huutokauppakamarista kiinteän omaisuuden myyntiasioista menewät ruotsinkieltä osaamattomille kaupunkilaisille. Maistraati asetuttaa wiran ja tutkii haltijan kelwollisuuden. Haltijalla pitää olla todistus yliopiston professorilta suomenkielestä ja suomalaisesta lakitieteellisestä kirjoituksesta. Aluksi ja niinkauan kun nähdän paljonko kääntäjällä on työtä, tulee hänen palkkansa oleman 1200 markkaa; mutta hänen toimensa ynnä palkkansa tulee ajan kululla sitä mukaan vähenemään kuin wirastojen welvollisuudet enenevät. Kaikki kaupungin asukkaat owat welkapäät kääntäjän palkan maksuun, ja palkan ylöskantaa pappein palkkain toimikunta.
- Suomen julkisia Sanomia nro 40, 22.5.1865, sivu 2: Senaatin Kansliatoimikunta, Helsinki

Hämeen Sanomat_webHämeen Sanomat käsittelee eräässä joulukuun 1879 numeron jutussaan otsikolla ”Kirjallisuutta” käännöskirjallisuutta muun muassa seuraavasti.
Waikka nuori suomalainen kirjallisuus tähän aikaan ei ole sanottavasti rikastunut alkuperäisillä teoksilla, on kuitenkin ilahduttawaa, että käännöksiä hywistä ulkomaan taide-teoksista karttumistansa karttuu. Ennemmin tahi myöhemmin Suomen kirjallisuuden kuitenkin täytyy omaksensa omistaa yleisen eurooppalaisen siwistyksen tuotteet, jollei se tahdo sulkeutua kaikesta yhteydestä tämän siwistyksen kanssa. Ja sen tähden on iloista nähdä, että työn tekijöistä ei ole puute, kun tahdotaan mainittua yhteyttä kartuttaa, warsinkin siitä syystä, että nuot wättämiset Suomen kielen raakuudesta ja taipumattomuudesta kulturikielten rinnalla juuri tämmöisen työn kautta saawat kuolettawia iskuja kärsiä.

Jutussa mainitaan useita ansiokkaita suomennoksia, muun muasssa Paavo Cajanderin suomennos William Shakespearen teoksesta Hamlet.
Käännös on tehty suurella taitawuudella ja runoilija-aistilla. Kuinka suomalaisen kielemme sujuwaisuus on käytännössä kaswanut viidentoista vuoden kuluessa, huomaa selvästi, jos wertaa Macbethin ja Hamletin käännöksiä toisiinsa, mutta myönnettäwä on, että edellinen myöskin on hywin ansiollinen. Toivotaan, että tämä kaunis ja ansiollinen käännös saisi    suuren lukiakunnan; toivotaan, että nerokas kääntäjä pian antaa meille enemmän Shakespearen äärettömän rikkaasta aartehistosta.
- Hämeen Sanomat nro. 51, 24.12.1879, sivut 1-2: Hämeen Sanomat Oy, Hämeenlinna

Uusi Suometar mainitsee kääntäjät helmikuisessa numerossaan vuodelta 1881 jutussaan otsikolla ”Uusi asetus kirjallisesta ja taiteellisesta omistusoikeudesta”.
Näytelmäin, sekä warsinaisten että soitanto-näytelmäin (operain) esittäminen teatterissa on niinikään tekijälle tai kääntäjälle pidätetty, samoilla ehdoilla kuin kirjateosten painattaminen.

Jutussa käsitellään laajalti asetuksen etuja suomalaiselle kirjallisuudelle ja kääntäjä mainitaan myös myöhemmässä kohdassa.
Mutta ei yksistään rahalliselta kannalta ole kirjan tekijälle tärkeä, että hänellä on  yksinomainen oikeus teoksensa kääntämiseen. Tämä oikeus on myöskin paras takaus käännösten kelvollisuudesta. Suomalaisessa kirjallisuudessa on yltä kyllin todistuksia siitä, kuinka wapaa kääntämisoikeus synnyttää kurjia käännöksiä. Joku kirjankustantaja tilaa        kääntäjän, kenen waan halvimmalla saa. Tämä tekee sitten työnsä päiväläisen tawalla, ja lasketaan ilman epäilystä ulos käännös semmoinen, että harmittaa sitä lukiessa. Eikä siinä yksistään kielioppi saa korvapuusteja, tekijän ajatukset tulevat usein pahoin wäännellyksi. Että kirjain tekijät omain teostensa kääntämistä toisella tawalla walvoisivat, on luonnollista.
- Uusi Suometar nro 26, 2.2.1881, sivu 1, Uuden Suomettaren Oy, Helsinki

Jo 136 vuotta sitten tiedettiin, että kääntäjälle kannattaa maksaa kunnollista palkkaa, jotta saa hyvää laatua.

Teksti: Suvi Seikkula

Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä